ROSA LIKSOM

HYTTI NRO 6

(WSOY 2011)

 

Ensimmäinen ajatukseni Finlandia-voittajasta oli, että kuinka samankaltainen se onkaan Finlandia Junior -voittajan kanssa. Molemmat sijoittuvat 80-luvulle, molemmissa juoni on yksinkertainen, mutta kieli on kaunista, runollista (joskaan ei lainkaan samanlaista), molemmissa on suuressa osassa itä ja molemmissa on jopa tyttörakkautta - Rosa Liksomin kirjassa sillä ei tosin ole juurikaan merkitystä juonen kannalta.

Mielenkiintoista kirjassa on, että vaikka siinä ei oikeastaan tapahdu mitään, siinä tapahtuu koko ajan jotain. On tyttö, mies ja muuttuva, elävä Neuvostoliitto. On Siperian rata Moskovasta Mongoliaan, miehen kertomukset ja tytön takaumat.

"Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset." Virke toistuu moneen kertaan matkan edetessä, ja se on totta: kaikki on liikkeessä junan ulkopuolella, mutta myös tytön ajatuksissa.

Mies ja tyttö ovat taitavasti rakennettuja henkilöitä. Vain miehellä on nimi: Vadim Nikolajevits. Tytön nimeä ei kerrota koskaan, ja hänen repliikkinsä - yhtä lukuun ottamatta - ovat epäsuoraa esitystä. Tytön tunteita, tekoja ja ajatuksia kuvataan kuitenkin jatkuvasti sellaisella vyöryllä, että tyttö yhtä aikaa tulee hyvin lähelle lukijaa ja jää hyvin etäiseksi. Samoin käy Neuvostoliitolle: kirja saa lukijan yhtä aikaa rakastamaan ja vierastamaan maata.

Liksomin kerronta perustuu melko paljon toistolle, joka jäljittelee ehkä junan kulkua, ainaista saapumista ja lähtemistä. Lisäksi Liksom käyttää usein pitkiä adjektiivi- ja substantiivivyöryjä, jotka ajoittain puuduttavat: "Taakse jää Irkutsk, hiljainen, jään sitoma keväinen kaupunki. Taakse jää Irkutsk, yliopiston kirjaston keltaiset kaakelit, vaaleanpunainen sipulikirkko, puistot ja puistikot, kovaääniset ja höyryävät yleiset saunat, väsynyt maa --" Ja luettelo jatkuu. Samanlainen luettelo on jokaisen kaupungin kohdalla. Oikeastaan pidän siitä. Niinhän ne asiat junan ikkunasta näkyvät - nopeana, hengästyttävänä luettelona.

Koko kirjan ajan odotin jotain dramaattista muutosta tytössä, miehessä tai heidän suhteessaan. Esimerkiksi, että tyttö olisi viimein antanut miehelle, kun tämä sitä niin kinusi. Lisäksi odotin saavani selville, mitä Mitkalle oli tapahtunut. Tytön piti tehdä Siperian-retki rakkaansa Mitkan kanssa, mutta hän onkin junassa yksin. Asia selviää kyllä, mutta verkkaisesti. Niin kuin kaikki. Pirun hidas juna.

Hytti nro 6 on kuitenkin ensimmäinen koskaan lukemani kirja, jonka hidasrytmisyys ei häiritse. Se kuuluu kirjaan - se ja kaunis, pysähtyvä kuvailu.

Koska en keksi kirjasta juuri mitään haukuttavaa, on pakkoa haukkua sen kantta. Onkohan graafikko ollut lomalla? Hassuinta on, että sisäkanteen on printattu upeita värikuvia - ehkä Neuvostoliitosta? Ulkokansi taas on tappavan tylsä. Njäh.